Tänään ohjelmassa takaaleikkauksia pari erilaista versiota, sekä yksittäisinä puomi, rengas, kepit, pituus ja keinu.

Ensin takaaleikkaus kahdella peräkkäisellä aidalla, Humpalla namialusta toisen aidan takana. Humppis meni loistavasti emännän toilailuista huolimatta. Makeen näköistä menoa!
Toinen takaaleikkaus aita-putki. Tässäkin meni hienosti, tosin putkeen täytyy ohjata tarkasti että varmasti menee, ja kerran juoksi suoraan nameille väärään päähän putkea. Kerran myös ohjasin huolimattomasti niin Humppa paineli putken ohi. Mutta irtoaa hyvin ja menee vauhdilla.

Yksittäiset esteet meni ihan jees, kepit ja keinu on kaikista heikoimmassa kunnossa. Keinulla pari toistoa hirmuisella nakkimäärällä ja tuplavarmistuksella, ettei poika hyppää alas ennen aikojaan. Toinen kerta meni jo paremmin, kyllä tämä tästä.
Kepeillä hinkataan edelleen ekaa väliä eikä edistytä yhtään...

Lauantaita varten kokoonnuttiin Eevan ja Rinon sekä Ellun ja Väinön kanssa juoksemaan ympyrää. Mukana myös Jaana ja Neo, joten ravitreenin jälkeen saatiin tokotkin vielä aikaan.

Näyttelytreeni oli aikamoista ärinää ja purinaa, kun pojat ei tykänneet toistensa läsnäolosta. Etenkin Neo sai Humpassa ärinää aikaan, mutta loppua kohti meni paremmin. Pientä häntäongelmaa on juoksussa ja seisomisessa asento mitä sattuu, yleensä takajalat pitkällä "sakemanniasennossa". Noh, ehkä se ajan kanssa...

Tokoa liikkurin kanssa. Seuraamispätkä, ensin namit kädessä ja loppuun taskussa. Puskee ihan hulluna, se tuntuu nyt olevan korkean vireen ja palkattomien pätkien ongelma. Lisäksi käännöksiä pitää varmistaa, meinasi istua melkein joka käännöksessä. Etenkin täyskäännöksissä kyykkää. Kontakti oli nyt ok eikä tarvinnut muistutella. Intoa sen verran että välillä kiertyy mun eteen melkein poikittain.

Jäävät; maahanmeno ok mutta seisominen unohtunut. Tarvitsi käsimerkin ja oli sen jälkeenkin ihan TÄH?? -ilmeellä. Varmuutta tähän.

Ennen liikkeitä tehtiin paikkamakuu, Humppa makasi nokka kohti Väinön treeniä, namikuppi nenän edessä ja minäkin jäin aika lähelle. Oli taas levoton, mutta piti kontaktin aika hyvin. Loppuajasta piippasi ja oli vähän nousevan näköinen koko ajan. Mutta pysyi. Kestoa ehkä kolmisen minuuttia.

Humpalle tekee hyvää myös vain hengailla kentän reunalla kun muut treenaa. Neon treenatessa nuoret pojat piti aikamoista huutokonserttia, ja muutenkin Humppa on tosi kärsimätön jos ei itse pääse tekemään.

Tänään tuli tuloksia Otsosta, Humpan näytteessä ei näkynyt enää bakteerikasvua lainkaan. Koira on siis terve, joten tekosyyt joutaa jäädä...

Lauantaina on tiedossa Jyväskylän KV. Kiva että päästään osallistumaan, mutta tänään iski jännitys päälle. Käytiin vähän verestämässä taitoja Remmin porukan kanssa. Ihan ok Humppa tyttöseurassa käyttäytyi, malttoi välillä seistä ihan ok eikä laukka-askelia nähty juuri ollenkaan. Seisomisasennossa voisi olla vähän toivomisen varaa.
Samoilla höyryillä käydään sitten vielä Kajaanin KV tammikuussa, mennään nyt kun vielä päästään nuorten luokkaan.

Sitten se pahempi juttu... Tokokoe. Iiks, treenit on viime viikkoina jääneet hävettävän vähälle, kun ei ollut varmaa tietoa päästäänkö osallistumaan. Kyllä me jotain ollaan silloin tällöin tehty, on vaan jääneet kirjaamatta blogiin. Nyt väänsin suunnitelman näille 3,5 viikolle mitä on jäljellä ennen koetta. Häiriötreenejä tarvittais kovasti.
Itsestä vaan tuntuu, että mitä kauemmin ekaa koetta venyttää, sitä korkeammalle rima koko ajan nousee. Eli lähdetään nyt kokeilemaan, jos menee metsään niin sit treenataan vähän lisää.

Jälleen vuorossa lääkärireissu samaisen virtsatulehduksen jäljiltä. Pissanäytteessä edelleen kasvua, nyt kävimme Otsossa Markus Kiilin tutkittavana.
Rakko ultrattiin ensin, muuta ei näkynyt, kuin hieman paksuuntunut virtsarakon seinämä, joka luultavasti johtuu pitkittyneestä tulehduksesta. Mutta rakossa siis ei kasvaimia. Otettiin virtsanäyte suoraan rakosta, niin saadaan luotettavampi tulos.

Sitten röngeniin, jossa ei myöskään näkynyt mitään.

Virtsanäyte lähtee nyt herkkyysmäärittelyyn, jossa määritetään mikä antibiootti tähän pöpöön puree. Pari antibioottikuuria on siis syötelty ihan turhaan... Mutta jospa tämä nyt selviäisi. Oireita ei Humpalla ole ollut enää pariin viikkoon, mutta kun viimeisen kuurin jälkeenkin kontrollinäytteessä näkyi kasvua, niin tutkittiin nyt sitten kunnolla. Ja Humppa ei ole missään vaiheessa ollut mitenkään kipeän oloinen, joten oli ihan odotettavissakin, ettei mitään hurjan vakavaa löydy.

Lauantaina päästään osallistumaan Jyväskylän KV:hen, tokokoe nyt sitten riippuu vähän siitä kuinka pitkä ab-kuuri saadaan.
On aika huojentunut olo!!

Ja suuntana torstaiseen tapaan Viherlandia. Kerta kerralta alkaa Humppakin sopeutua tähän ryhmään. Nyt odottelee jo aika nätisti. Yhden kerran seinässä ollessaan rähähti ohi menevälle innokkaalle labradorinnoutajalle, ja toinen rähähdys tuli samalle koiralle A-esteen alastulolla. Muuten käyttäytyy ihan sievästi, tai no omaan tasoonsa nähden ihan sievästi.

Tänään radanpätkiä 2kpl; loiva U-putki - aita sekä kolme aitaa peräkkäin mutta kaaressa. Yksittäisinä esteinä pituus, rengas, A, keinu ja kepit.

Putki-aita -yhdistelmä taisi mennä viime kerralla kaikilla vähän reisille, niinpä sitä oli nyt helpotettu laittamalla putki mutkalle. Menikin kyllä paljon paremmin. Namitäti oli aidan takana koko ajan ja hyvin Humppa jatkoi putkesta hypylle, tosin se vaatii sen että minä olen aika lähellä aitaa.

Toinenkin radan pätkä meni ihan ok, paitsi että tässä välissä Humppa otti ja rakastui ihanaan pieneen kelpie-neitoon, ja homma meni vähän huokailuksi. Kaula pitkällä se kuikuili missä tuo ihanuus menee, mutta teki se sitten esteetkin kun hetkeksi sai sen huomion niihin.

Yksittäisistä esteistä; keinulla pari toistoa. Kyllä se nyt vaan on niin että jostakin tuo on keinukammon kehittänyt. Millään ei meinaa uskaltaa mennä loppuun, ja lopussa säntää kontaktilta vauhdilla pois. Huoh. No, jatketaan näin eli kovasti nameja ja kehuja ja muutama toisto per kerta.
Rengas meni alkuun upeasti, sitten jostain syystä alkoi tulla renkaan alta. Loppuun kuitenkin hyviä toistoja korkealla renkaalla.

Muut meni ihan entiseen malliin eli ei kommentoitavaa.

Tässä kun tekee 9-17 -vuoroa koko viikon, ei paljoa valoisaa aikaa näe. Aamu- ja iltalenkit tehdään pimeässä ja treenitkin vedetään samassa säkissä. Kätevää tosin, ei näe kaikkia virheitä niin tarkasti.

Tänään kuitenkin mentiin neljän koirakon voimin yhteistreeneihin.
Humpalla ohjelmassa paikkamakuuta. Ensin reilu 3min namikupin kanssa, kentän toisella puolella toinen koirakko teki ruutua ja takana seuraamista, joten oli hyvin häiriötä. Eka minuutti-pari meni hyvin mutta sitten loppui usko. Hillitön vilkuilu ympärille, kun siitä kiellettiin niin Humppa heitti kyljelleen. Voi tuska, miten tuohon saisi hitusen lisää kärsivällisyyttä?? Namikuppi auttaa lyhyen aikaa, mutta kun vapautusta ei tule, Humppa luovuttaa.
Otettiin vielä toinen pätkä vähän eri paikassa, vajaa minuutti vain. Taas vilkuilutti kovasti mutta tämä oli parempi.

Seuraamista mega-annos, suoria, käännöksiä, tiheällä ja harvemmalla palkalla, namilla ja lelulla. Ensin kamala puskeminen, sitten hetki hyvin, sitten meni into kokonaan vähäksi aikaa. En tiedä oliko maassa joku ihana haju, mutta hetkeen en meinannut saada koiraa ollenkaan jatkamaan. Pääasiassa kuitenkin jees, nyt palkkaa tippui hyvistä perusasennoista, käännöksistä sekä oikeasta paikasta.

Luoksetulon eteenistumisia lyhyeltä matkalta, nyt oli hyvät, suorat istumiset. Pikkuhiljaa etäisyyttä ja kestoa lisää.

Tällä hetkellä on vähän epävarmaa, päästäänkö osallistumaan Jyväskylän näyttelyyn ja joulukuun tokokokeeseen. Humpan pissanäyte ei ollut vieläkään puhdas, ensi maanantaina mennään Otsoon röntgen- ja ultraäänitutkimukseen ja kurkataan mitä sieltä rakosta löytyy.

Sain tänään Mettänpeikon Heliltä hirvenluita, sydäntä ja ihraa. Humppa oli kauhean kiinnostunut muovipussin sisällöstä, kun kannoin sen sisään, mutta kun annoin sille pienen luun, ei luonnosta vieraantunut kultapieni oikein hoksaa mitä sille pitäisi tehdä. Katsoo vuoroin mua, vuoroin luuta, kiertää sen ympäri, tuijottaa sitä, mutta ei se vaan katoa. Ihme juttu.

Sateisessa säässä Etelä-Keljossa. Muistaakseni tässä maastossa on treenattu myös viime itsenäisyyspäivänä sekä äitienpäivänä, sopiva paikka juhlapyhätreeneihin!

Keli siis kostea ja tyyni. Humpalle 5 ukkoa, maksalaatikkopalkka ja kutsuin pois kun palkka oli syöty.

Haettiin hajut ukoilta, paitsi neljänneltä, joka oli vähän lähempänä. Alku meni ok, kolmannella ukolla teki hurjat kaarrokset vaikka muka sai hajun kun käytiin se hakemassa. Tänään kaikille oli oikea puoli vaikea, koirat ei meinanneet irrota ja juoksentelivat mihin sattuu. Kai ne hajut pyöri maastossa jotenkin oudosti.

Varmuutta sekä rauhallista työskentelyä tarvitaan etsintään rutkasti lisää. Kaikki oma sähläys keskilinjalla pitäisi nyt saada pois. Seuraaviin treeneihin ehkä kuitenkin suunnitelmana ihan motivaation nostaminen, että se ukon löytäminen olisi kivempaa kun metsässä juoksentelu.

Agitreeneissä. Meno oli vähän viime viikosta rauhoittunut, ainakaan kukaan ei haukkunut tauotta.

En jaksa eritellä kaikkia esteitä, "ratana" oli ihan yksinkertainen aita-putki-aita -suora, muut yksittäisinä. Keinusta on nyt tullut Humpalle vähän peikko, se pakittaa ihan hulluna ja yrittää tassuilla pitää keinusta kiinni. Muut esteet meni ihan jees, paitsi pussi jätin heti alkuun pitkäksi ja Humppa eksyi sinne :). Se ei haitannut mitään vaan hirveällä vauhdilla uudestaan.
Olis ihanaa päästä treenaamaan vähän helpommassa paikassa (tai oikeastaan seurassa), niin että koiran vois pitää koko ajan esteillä ilman hihnaa. Humppaa ottaa hihna päähän vähintään yhtä paljon kuin mua, ja siitä tulee vaan ylimääräistä vaivaa.

Radanpätkällä Humppa eteni hyvin aina putken päähän asti, jonka jälkeistä aitaa se ei tajunnut millään. Joka kerta se tuli putkesta suoraan mun luokse "äiti äiti mä olin putkessa" -ilme päällä eikä tajunnut yhtään minne yritin huiskia. Putken jälkeisiä esteitä voisi siis vähän treenata...

Viikonloppu meni laiskotellessa ja vieraita viihdyttäessä. Eilen käytiin veljen perheen luona Hankasalmella. Humppa oli suurimman osan aikaa eristettynä kodinhoitohuoneeseen, mutta nyt käyttäytyi lasten kanssa jos ei nyt asiallisesti, niin ihan ok kuitenkin. Pikkulasten juoksuleikkejä se ei todellakaan kestä, joten pahimman riehumisen aikana on parempi olla rauhassa toisessa huoneessa. Hiukan se alkuun vinkui, mutta aika pian rauhoittui ja tyytyi kohtaloonsa.

Tänään sitten parkkikselle tokoilemaan, ihan kahdestaan oltiin.

Paikkamakuu nyt niin, että jätin namit nenän eteen. Ihan lyhyt aika ja lyhyt etäisyys, koska nyt yritetään minimoida ne virheet. Namit nenän edessä kyllä rauhoitti, tätä tehdään vielä lisää.

Seuraamisen käännöksiä, ensin nameilla ja sitten ilman niin, että onnistuneesta käännöksestä aina palkka. Super hyvä. Täyskäännöksiä vasemmalle pitää vielä hioa, mutta muuten erittäin hyvää seuraamista huippukontaktilla.

Liikkeestä seisomisia, ilman käsiliikettä oli aika hidas ja epävarma, siispä tehtiin loppuun muutama toisto pienellä käsiliikkeellä.

Perusasentoja, ja vain suorasta & muuten hyvästä palkka. Kierrokset tuppaa vähän nousemaan mutta muuten ok.

Luoksetulon loppuasento on ihan kateissa, se nyt tehokuurille.

Itse pitää nyt olla treeneissä tarkempi palkkauksen kanssa, että palkka varmasti tulee vain oikeasta ja hyvästä suorituksesta. Hyviä yrityksiä siis ei enää palkata.

Laumaamme liittyi eilen odotettu perheenjäsen, nimittäin kuonopanta. Jarmo on ollut koko viikon kiertueella, eli olen itse tehnyt Humpan kanssa normaalia enemmän hihnalenkkejä, ja hermothan siinä meni. Käsistä lähtee nahat ja koko kädet ja hartiat on ihan jumissa tuon tempomisen jäljiltä, ja lopulta luovutin ja ostin kuonopannan. Ekan lenkin aikana musta tuli ko. kapistuksen ihailija!!
Humppakin tottui uuteen menoon aika kivuttomasti. Ekan lenkin ekat 10min otti päähän ja rankasti, koira käveli päätään riiputtaen ja sai moneen otteeseen sohittua varpaat pannan väliin, mutta loppulenkki sekä sen jälkeiset lenkit on menty taas pää pystyssä.

Tänään käytiin lenkillä Hiihtomaassa. En tajunnut yhtään, että harmaana päivänä jo neljän aikaan on täysi pimeys, joten suunnattiin sinne, missä valoa on edes vähän. Kovin oli hiljaista, joten Humppa juoksenteli vapaana myös pururadalla. Yhdessä risteyksessä vastaan tuli koira, ja suureksi yllätyksekseni Humppa ei sännännyt suin päin tuttavuutta tekemään. Se huomasi koiran ennen minua, katsoi sitä, katsoi minua, ja tuli luokse. Kuonopannan ansiotako tämä nyt oli??

Otettiin myös pieni tokotreeni. Ensin paikkamakuu tiheällä palkalla ja kontaktista palkka. Pysyi hienosti ja piti kontaktinkin ihan jees, häiriötä ei juuri ollut.
Perusasentoja ja seuraamisen liikkeellelähtöjä, sekä pientä pätkää namilla ja lelulla. Lelulla saatiin aivan upeaa pätkää aikaan, tuo koira kyllä seuraa hienosti silloin kun se haluaa :). Paikka on täydellinen ja kontakti on ihan mieletön.
Loppuun vielä vähän luoksetulon loppuasentoa. Hyvin se namin kanssa tulee, mutta sitä kestoa ja rauhaa tähän tarvitaan. Pienikin ele multa saa koiran lähtemään paikaltaan, joko kokonaan kauemmas tai siirtymään sivulle. Jotenkin ehkä sitten paineistan sitä, niin että se ei halua pysytellä tiiviisti edessä?